Inside Reissupoppoo

Jõgi.
"Duck!"
"Hyvää puolalaista keskitasoa."
"Apinat!"
"Lapinpoltttajat!"
"Kaikkea se saksalainen keksii."
"Onhan tää hieno paikka, mutta ei tää mikään Kuokkala oo."
"I see."
Tipi Sorsa.
"Heppa! - Piste mulle!"
"x on paska maa." (x≠Tsekki)
"Porukkaa on ku Tikan torilla."
"Voihan Venäjä!/Tanska!/Saksa!/Varsova!"
"Paikallinen Ideapark."
"Nyt mä näkisin, että..."
"Tak."
"No smoking in the Internet, please!"
Musta reikä.
Zwolnij! Uwaga! Fotoradar.
Stressinhallintaan idän ruuhkissa: Regina Spector - Hotel Song repeatilla.
"Tuntumalla."
"Elinan jalka."

Suomessa!

Olihan tässä jo ajettukin. Mukavaa, että kilometrit kuluvat vaikkei kukaan aja. Nukuttiin siis laivassa, vaikka Maariannhaminan Tärinä meidät herättikin. Ilmeisesti jostakin siinä maksaa kun kalliimman hytin ottaa. Ennen nukkumaanmenoa kävimme pikaisesti tax-freessä pyörimässä. Matkan aikana mystisesti tilavammaksi muuttunut takakontti sai silloin hieman lisää täytettä. Emme kuitenkaan voi näissä tilarajoituksissa toteuttaa matkalipussa lukevaa kehotusta: "Kannattaa ostaa suurin sallittu määrä!". Iltapalaa syödessä katselimme MM-kisoja EuroSportilta, ruotsiksi. Juho tietää mistä puhuu: Antsaa oli ikävä.
Nyt ajamme Turussa kotoisissa tunnelmissa. Sää on ihana, vettä tulee ja taivas on harmaa, horisontista horisonttiin. Liikenne sujuu tuttuun piittaamattomaan ja joustamattomaan tapaan. Ympyröissä ei käytetä vilkkua vaseempaan, eikä kukaan ole edes laittanut sinne valoja. Jopa opasteita löytyy, nyt kun on vähemmän vaaraa eksymiseen.
Puhetta oli, että tehtäisiin tänään puurot ja pannukahvit trangialla niin kuin monena muunakin aamuna, mutta sade taitaa sulkea sen pois. Katsellaan siis josko tien vierestä löytyisi ABC ja sieltä aamupalaa.
Nyt se löytyikin.
Blogasi Pietu.

Tukholma

Huhhei, kotona jo melkein. Olimme yötä Kansanlähetyksen ihastuttavassa Finspångin lähetyskodissa, jossa pääsimme saunomaan ja nauramaan varsin hilpeästi enemmän ja vähemmän huvittaville aiheille. Kuivan selostuksen saattelemana saimme myös todistaa Boltin uutta satasen ennätystä. Lähdimme puolen päivän maissa rauhalliseen tahtiin ajelemaan kohti Tukholmaa. Täällä olemme käyneet syömässä ruokaa ja jäätelöä, ja kahdeksan jälkeen lähtisi lautta kohti koto-Suomea. Nyt pitäisi vielä tovi "jöörata" jotain.

Pikaisesti kävelykadun varrelta kirjoitteli Markus

Joku huijaa.

Pääsimme sillan yli turvallisesti Ruotsin puolelle Malmöön eilen illalla ja löysimme vaivoitta vandrarhemiin eli siis hostelliin (kun nyt sain suomenkielisen vastineen vierestäni). Siellä ilmeni, että netistä löytyneet tiedot aukioloajasta eivät pitäneet täysin paikkansa, joten pidimme turhaan kiirettä Köpiksestä Malmöön. Vastaanottotiskin takana oli vallan hauska setä, joka puhui sujuvasti englantia ja selkeästi ruotsia. Useammalla kielellä sekaisin kommunikonti on ehdottomasti ollut tämän reissun mielenkiintoisimmista puolista. Setä kuitenkin järkytti meitä suuresti kertomalla, ettei Saksassa saamillamme Youth Hostel -korteilla ole mitään virkaa Ruotsissa, sillä ne ovat vanhoja. Nice. Noh, yölle tuli hieman ajateltua enemmän hintaa, mutta eipähän tarvinnut nukkua märässä teltassa.

Käytimme illan kaupungilla kävelyyn ja ruokailemiseen. Malmön kadut olivat täynnä porukkaa jonkin ihme festivaalin takia, mistä johtuen eteneminenkin oli hidasta. Yöelämää emme kuitenkaan jaksaneet jäädä ihmettelemään sen kummemmin, sillä edeltävän yön vähiksi jääneet unet painoivat jokaisella tuntuvasti. Sänkyyn päästyäni nukahdinkin melkein samantien. Se taisi olla ensimmäinen kerta koko reissun aikana. Aamulla sai taas todistaa ruotsalaisrakentamisen fiksuutta suihkussa käydessä. Lattia oli täysin tasainen ja vesi virtasi lattialla minne lystäsi. Käyhän se niinkin.

Aamupalan teimme itse vieraskeittiössä, sillä valmiista aamupalasta maksaminen olisi tuonut 6 euroa lisää hintaa jokaisesta nälkäisestä ruokailijasta. Tavoitteena on edelleenkin pitää kustannukset mahdollisimman pieninä, vaikkakin viime päivinä majoitus on vienyt aiottua enemmän. Aamupalan ja siivoamisen jälkeen poikkesimme tarkistamassa Malmön valloittavan arkkitehtuurisen nähtävyyden Turning Torson, ennen kuin jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Nyt olemme moottoritiellä, joka vie Tukholmaan, mutta tämän päivän etappimme on kuitenkin Finspång, jossa olisi tarkoitus viettää seuraava yö.

Pakko vielä sanoa, kuinka hassua viime päivinä on ollut, kun olemme käyneet kaupungeissa, joissa minä olen käynyt vuosi tai pari sitten. En olisi uskonut, että palaisin niihin näinkin nopeasti. Berliini, Köpis ja Malmö eivät ole muuttuneet suuremmin sitten viime näkemän. Olen kuitenkin omassa elementissäni täällä Ruotsissa, siitä ei pääse mihinkään.

Ajatuksia heitteli Elina

Kööpenhaminassa

Yöllisen märässä teltassa heräämisen ja lyhyiden yöunien jälkeen jo nyt iltapäivästä voi todeta vanhan kliseen ajan kultaamista muistoista varsin paikkansa pitäväksi. Näin jälkeen päin se oli jopa hauskaa. Ilman sitä tämä reissu olisi ollut paljon kuivempi. Kirjaimellisesti. Pääsimme myös pesemään pyykkiä. Leiripaikkamme oli vain parin minuutin päässä Pohjanmeren rannikosta ja ennen Köpikseen lähtöä pyörähdimme dyyneillä. Hinnat Tanskassa ovat varsin korkeat. Eilisen lisäksi vahvistusta tälle saatiin ruokapaikassa matkalla Köpikseen sekä juuri nyt Köpiksen keskustassa kivassa kahvilassa nauttimamme pirtelöt, joista panimme merkille että Puolassa syömämme herkullinen pihviateria oli näitä pirtelöitä halvempi. Yhden ison sillan yli jo tulimme ja toinen on edessä kun yötä siirrymme viettämään Juutinrauman-salmen itäpuolelle Malmöön. Erityisen innolla tämän sillan lisäksi odotamme myös ennen siltaa olevaa tunnelia salmen alitse. Ainakin kirjoittaja odottaa..
-Perttu

Kirottua!

Tämä Tanskan maa ei ole oikein kiva. Löysimme illalla leirintäalueen melkein meren rannalta ja pystytimme teltat varsin tyytyväisenä. Ensimmäiset pisarat putoilivat ryhtyessämme nukkumaan, ja yöllä alkoikin sitten sataa kunnolla. Telttojen katot pitivät vettä arveltua paremmin, mutta alle kerääntynyt lammikko ei sitten pysynytkään ulkopuolella. Unihalut loppuivat lopullisesti viiden jälkeen, osa porukasta taisi herätä reilusti aikaisemminkin. Nyt on menossa huoltotauko camping-alueen tv-tuvassa makuupusseja, -alustoja ja vaatteita kuivatellen. Kuten asia ytimekkääsi ilmaistiin: "fuck!" Toisaalta todettiin myös, että "näin syntyy muistoja".
Eilisiltana hintatason herättelemä näkemys Tanskan excursion pituuden minimoinnista sai heikoista sääoloista, kammottavasta korvikekahvimaidosta ja kummasti toimivasta pyykkikoneesta uutta pontta, joten suunnistanemme Svea-mamman suloiseen syliin moottoritienopeudella.
Sydäntään vuodatti Markus

Kruunuja, kruunuja

Ja niin olemme edenneet reissussamme siihen vaiheeseen, että Keski-Eurooppa on vaihtunut Pohjoismaihin. Edellinen yö meni varsin mukavasti peltojen keskellä sijainneella hollantilaisomistuksessa olevalla leirintäalueella, erityisesti illan kirkas tähtitaivas teki suuren vaikutuksen. Erikoisuutena mainittakoon kuitenkin, että sekä suihkun että järvessä uimisen erillinen maksullisuus tuntui hiukan omituiselta.
Tänään olemme sitten ajelleet pitkin Pohjois-Saksan suurempia ja pienempiä teitä noin joka toisen saksalaisen autonomistajan kanssa. Ruuhkista huolimatta onnistuimme löytämään jostakin pikkukaupungista varsin idyllisen paikallisen kahvilan, joka hyvien tuotteidensa lisäksi ansaitsee maininnan myös vessaan johtavan kahdessa kerroksessa kulkevan labyrinttinsä ansiosta. Hämmentävää.
Lopulta ylitimme siis kuitenkin rajan, ja saavuimme Tanskanmaalle. Jotain mätää täällä kerrotaan olevan, ja ainakin näin Itä- ja Keski-Euroopan jälkeen se jokin tuntuu olevan hintataso. Toistakymmentä euroa pizzasta ja juomasta sekä leirintäalueita mainostavan lehtisen ilmoittama 30 euron telttamaksu alkaa vahvasti kallistaa mielipiteitä siihen suuntaan, että yksi yö Tanskassa tulee riittämään ennen rakkaaseen länsinaapuriimme siirtymistä. Toivottavasti löydämme edullisempia leirintäalueita kuin nuo esitteessä olleet, tai sitten koitamme keksiä jotain improvisoituja vaihtoehtoja. Mikähän lienee jokamiehenoikeuksien tunnettuus täälläpäin?
Pohdiskeli ja raportoi Timo. (14.8. klo 20.55)
P.s. Maksuttomien (tai kohtuuhintaisten ja löydettävissä olevilla maksupisteillä varustettujen) wlanien etsiminen on Prahan jälkeen muuttunut melkoisen tuskaiseksi tehtäväksi, eivätkä päivitykset siksi tule aivan reaaliajassa. Pahoittelemme tätä.

Pörriäisten kaupunki

Pakko se on sanoa heti alkuun: se Mari + Elina tiimi on erittäin tehokas. Käytettiin aikaa Berliinissä kiertämiseen noin kahdeksan tuntia, mutta näkemättä paljoa sen enempää kuin mihin nuo neidot pystyvät kolmessa tunnissa.
Päivän huvit aloitettiin pysäköimällä paikkaan, josta oltiin lähes varmoja että niin saa tehdä. Pitäähän sitä välillä vähän hakea jännitystä elämään. Valitettavasti emme kuitenkaan päässeet osallistumaan "Etsitään pois hinattu auto Berliinissä"-leikkiin. Itse asiassa mitenkään ei autoamme noteerattu, joten ehkä siihen saikin pysäköidä.
Matkaa autolta jatkoimme paikallisjunalla keskusasemalle, joka on lievästi sanoen iso. Kerroksia ja pinta-alaa riittää kohtuuttomat määrät. Vessat ovat tuttuun rautatieasemien tapaan maksulliset, mutta sentään halvemmat kuin kotopuolessa. Viereen on ystävällisesti laitettu automaatti, josta voi vaihtaa kolikoita. Jopa vaihtorahaa saa, jos summa ei mene tasan.
Keskustaan päästyämme kävimme syömässä "Tiinalaisessa", josta on kovaa vauhtia tulossa Kuokkalan kantapaikka Berliinissä. Paikassa ei ole mitään vikaa, paitsi että pasta-annokset olivat melko pieniä, juomat 2e-3e ja paikalliset ampiaset herättivät aidon murhanhimon seurueessa. Yhtään ötökkää ei valitettavasti saatu listittyä ja eräskin oluessa kylpenyt löysi kotiin selviämään.
Ruokaa sulateltiin kiertämällä keskustan nähtävyyksiä. Holokaustin muistomerkki jäi erityisesti mieleen. Itse itseäni lainatakseni: "Hyvä, taiteeksi.". Muurin vieressä olevan montun tilalla on ilmeisesti vielä joku päivä Gestapo&SS museo. Nyt siinä on vain monttu ja sen vieressä infoplakaatteja aiheesta.
Emme palanneet suoraan autolle, vaan haimme ensin vauhtia Olympiastadionin pihalta. Matkalla pääsimme kokeilemaan myös Berliinin metroa paikallisjunien lisäksi. Pikkuisen se aiheutti lisää kävelyä, mutta onpahan nyt silläkin kuljettu. Stadionilla otettiin profiilikuvia facebookiin sekä tietenkin ihan vain turistikuvia. Alkunsa sai myös jo nyt legendaarinen kysymys: "Haluatko kuvasi Elinalla?".
Olympiastadionin jälkeen lähdimme ajelemaan kohti leirintäaluetta sen kummemmitta kommelluksitta. Huomenna on tarkoitus vetää hampurilaista turpaan ja kokea monta pitkää kylmää Lyypekissä.
Matkalta blogasi Pietu (13.8, ilta).

Luterilaisuuden syntysijoilla

Tämä blogimerkintä syntyy wittenbergiläisessä ravitsemusliikkeessä. Olemme siis päässeet tähän kebabin luvattuun maahan, joten tilasimme jo toista kertaa tänään tuota lihatuotteista jalointa. Kävi juuri ilmi, että rullakebab tunnetaan täällä "turkkilaisena pizzana", mikä pääsi yllättämään osan seurueesta. No, eipä tässä. Ainakin allekirjoittanut tykästyi suuresti paikalliseen, kotimaista versiota tulisempaan rullaan.

Edellisen merkinnän jälkeen lähdimme siis katsomaan suorastaan Vltavaa jokea, joka kulkee läpi Prahan. Kaunishan se oli. Lähtiessämme takaisin autolle sade yllätti, joten maksoimme ei-juuri-mitään ja käytimme metroa. Parkkimaksun (ei-juuri-mitään) maksettuamme siirryimme paikalliselle leirintäalueelle mökkimajoitukseen ja keskustelimme hetken siitä, millainen vaikutus kotimaassa olisi oluen hinnan laskulla tsekkiläiselle tasolle, ennen kuin huomasimme kyltin, jonka mukaan kyseisessä ravitsemuspaikassa ei suosita politiikan puhumista. No, mies tiskin takana ei ymmärtänyt suomea.

Iltauinnin (ulkouima-altaassa) ja kohtuullisesti nukutun yön jälkeen lähdimme ajamaan läpi sanoinkuvaamattoman upeiden vuoristomaisemien, ja viimeistään siinä vaiheessa osa seurueesta päätti palata maahan tulevaisuudessa oikein ajan kanssa. Saksan moottoriteille päästyämme kuskina toimineen Pertun tunnelma nousi samaa tahtia kaasupolkimen laskeutumisen kanssa, ja Leipzigin jälkeen päädyimmekin suhteellisen nopeasti tänne Lutherstadtiin. Kaupunginkirkkoon - ja samalla siis mm. 95 teesiin sekä Lutherin hautaan - tutustumisen jälkeen huomasimme sateen alkavan uudelleen, ja lyhyen neuvottelun jälkeen majoituimme paikalliseen nuorisohostelliin. Ehkä aavistuksen enemmän hintaa, mutta vähemmän stressiä, vähemmän kosteutta ja sängyt. Lievää turhautumista tosin aiheutti se, että täällä tuntuu olevan euromaaksi suhteettoman vaikeaa saada nostettua käteistä rahaa, eikä kortilla maksaminenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Nämäkin esteet silti voitettiin, ja huomenna suuntaamme Berliiniin.

Joukkueen historioitsijana toimi Timo.

Kahvilla Prahassa

Saavuimme Prahaan puolen päivän aikoihin ja veimme auton pelottavan isoon parkkihalliin. Päivä alkoi sateisena Brnossa, mutta tällä hetkellä Praha on aurinkoinen. Olemme vieläkin kaikki hyvin mielissämme viime yön yöpaikasta, joka oli suunnattoman mahtava! Sen voimin olemme jaksaneet nyt palloilla Prahassa, jossa ehdimme jo käydä syömässä. Ruoka oli todella hyvää, ja erityisesti Timo prassaili annoksellaan ihan Suomeen asti. Nyt istumme kahvilassa ja pojat totesivat, että large coffee on todellakin LARGE. Tässä kahvilassa ainoa ongelma on, että kaikki kakut ovat loppu. Tilaaminen oli siksi hieman haasteellista, mutta nyt kaikilla on herkkuja edessään ja mieli on hyvä. Praha vaikuttaa hienolta, mutta isolta kaupungilta. On mahtavaa olla täällä! Tsekki on osoittautunut muutenkin hyväksi maaksi. Muun muassa maisemat ovat vaihtuneet jylhemmiksi ja toinen pohjalaisemmekin jo myönsi maisemien miellyttävän. Nyt voisin iskeä kiinni kakkupalaani (vanilla cheesecake), sanoi Elina.

Tshekeissä

Hiljaiseksi vetäneen Auschwitzin kierroksen jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti Tshekin tasavaltaa. Ennen rajanylitystä jatkoimme iltapäivän perinnettä käymällä pikaruokalassa nälkää peittoamassa. Päätimme kokeilla jotain paikallista ja eksoottista joten valitsimme McDonaldsin. Tällä kertaa myös myyjien englanninkielen taito oli huomattavasti parempaa kuin mitä oli Varsovan lähellä olleessa McDonaldsissa, jossa söimme eilen. Ajomatkaa seuraavaan yöpymispaikkaa Brnon lähistölle keski-Tshekkeihin oli vielä yli 200km, joten lähdimme kohta puolin vaihtamaan valtiota.
Tshekkien puolella liikenne oli maanantai-illasta varsin hiljaista ja rauhallista muutamaa hurjapäätä lukuun ottamatta, joten kovin vahvaa kuvaa paikallisesta liikennekulttuurista ei vielä saatu maanantai-illan pimetessä. Ehkäpä aamulla Prahaan mentäessä. Tiet olivat pääosin hyviä lukuunottamatta Brnon lähistöllä alkanutta paikoittaista tärinää.
Myös Tshekkien puolella jouduimme puutteellisten opasteiden uhriksi. Tai joutumiselta se aluksi tuntui. Ajoimme moottoritiellä leirintäalueelle johtaneen rampin ohi kun kartassa näkyneelle tielle ei ollut motarilta ohjausta. Emme lähteneet enää arvailemaan mistäköhän sinne mahtaisi päästä vaan ajoimme suoraan n. 20km päähän Brnoon ja mietimme jospa löytäisimme jonkun halvan motellin tai hostellin. Taivaalta hieman tihutellut vesikin sai kallistumaan tämän aavistuksen ehkä kalliimman vaihtoehdon kannalle leirintäalueen etsimisen(n.23.30) ja teltassa yöpymisen sijaan.
Pysähdyimme huoltoasemalle ensin tuumailemaan ja kysymään neuvoa ja huomasimme viereisellä tiellä kyltin hotel Voronez. Lähdimme ajamaan sitä kohti tarkastamaan paikallista hintatasoa. Hulppean oloinen Voronez oli täynnä, mutta ystävällinen vastaanottovirkailija varasi meille kilpailijahotellista yhteisen huoneen ja lähti vielä autollaan näyttämään meille tien hotelliin. Saimme siis varsin korkeatasoisen majotuksen vain 26€/h aamupalan kera. Juuri parhaillaan olemme aamupalapöydässä ja lähdemme kohta puolin kohti parin tunnin päässä olevaa Prahaa.
Näistä tapahtumista kirjaili Perttu

Pahassa paikassa

Melko hiljaiseksi vetää Auschwitzin vierailu, ykkösleiristä ollaan juuri lähdössä kohti Brnoa.

Huomautetaan myös että blogimerkintöjä tulee tähän tapaan useampi putkeen, silloin kun löydämme tarkoitukseen sopivan verkkoyhteyden.

Lyhyesti piikkilanka-aidan viereltä kuittaa Markus.

Puolan yössä

Puolan yö oli varsin mielenkiintoinen ainakin leirintäalueella. Kävimme nukkumaan ajoissa (yhdentoista aikoihin), mutta muut eivät selkeästikään olleet samoin aatoksin liikkeellä. Koko paikka vaikutti muuttuvan yön pimetessä yhdeksi suureksi bilemestaksi. Sinne oli eksynyt useampi amisauto poppivehkeineen ja jumputus painui tajuntaan väkisinkin. Se ei tuntunut millään lailla mukavalta, kun päätä särki ja olisi vain tahtonut nukahtaa. Ei siinä kuitenkaan vielä kaikki. Puolalaisilla miehillä on ilmeisesti joko suuria ongelmia äänen käytön hallinnan kanssa, tai sitten heidän päässään ei vain yksinkertaisesti liiku mitään, kun huutavat ja nauravat niin, että kuului varmasti lahden toisellekin puolelle.
Yö oli kaikin puolin rauhaton. Kun yökukkujat vihdoin väsyivät meluamiseen, heräilivät jo aikaisimmat lähtijät. Itse en nukkunut suuremmin, mutta se tuskin yllättää ketään. Miellyttävimmästä päästä ei ollut myöskään koirien ulina. Yöllä taisin olla ainoa meistä, joka rekisteröi sen, mutta aamutuimaan naapurivaunun koirat toivottivat myös pojille hyvää huomenta. Puolalaiset koirat - niinpä niin. Aamutoimiemme aikana jostain ilmestyi suomalainen mies ihmettelemään meitä. Suomalaisista ei pääse eroon näemmä missään.
Pääsimme matkaan parissa tunnissa puuron ja suihkujen (jotka eivät mitenkään erityisen hehkeitä olleet, kun veden lämpötila ei pysynyt vakiona millään) jälkeen ja tällä hetkellä olemme noin 50 km:n päässä Tychystä, jossa olisi tarkoitus murkinoida ennen vierailua Auschwitzissa. Ilma on lämmin ja autossa kuuma, mutta taivaalla näkyy silti enemmän pilviä kuin edellisinä päivinä. Ja lisäyksenä aiempiin väitteisiin: Puolassa on muutakin kuin paaleja ja peltoja.
Romaanin tähän väliin kirjaili Elina, jota ei ole siis jätetty matkalle - ainakaan vielä ;)

Varsova kuskin penkiltä tarkasteltuna

Huh huh. Eilen ajoimme siis Liettuan Kaunasista Tomaszow Mazowieckiin josta löysimme Borkin leirintäalueen. Aamupuurojen jälkeen matkamme jatkuu kohti Auschwitzia.
Mutta mutta. Välissämmehän oli siis Varsovan lupsakka pitäjä... Kuskin penkiltä en voinut lakata hämmästelemästä puolalaisen liikennearkkitehtuurin saavutuksia. Ajatuskulku mahtoi mennä suunnilleen näin: "Moskovasta tuli junakuorma liikennevaloja, mitäs näille keksittäisiin... Laitetaan ne vaikka näihin liikenneympyröihin!" Liikenneympyrästä poistumiseen tarkoitetut liikennevalot eivät vaan oikein sovi käsityskykyni piiriin. Myös opaskylttien puuttuminen ja suojateiden maalailu nelikaistaisten 100km/h teiden yli aiheuttivat hämmennystä. Ei tietysti sillä, että nopeusrajoituksiakaan olisi kummemmin vaivauduttu merkitsemään. En taida edes mennä kanssa-autoilijoiden liikennetapoihin tai niiden puutteisiin. Noin 30km matka jostain Augustovin esikaupunkialueelta Varsovan toiselle puolelle kesti ainakin puolitoista tuntia. Mutta lommoitta selvittiin.
Vielä ennen leirin pystytystä pääsimme tutustumaan paikallisen Policijan toimintaan. Juuri kääntyessämme kohti Tomaszovia virkavalta laittoi pillit päälle ja vilautti valoja. Käänsin siis ratin tien sivuun ja avasin ikkunan. Miesparka tuli auton vierelle ja alkoi tarinoida vihaisesti Puolaksi. Vastasin englanniksi etten ymmärrä sanaakaan, mikä vain kiihdytti kaverin tahtia. Toistettuani asian häneltä loppui motivaatio ja pääsimme jatkamaan matkaa. Kerrankin kielitaidottomuudesta oli hyötyä! Mikä lie ollut asiana.
Kuskin penkillä hikoili Markus

Puola, otos 3

Istutaan matkan ensimmäisessä ruuhkassa. Varsovaan on vielä 28 km ja sinne on ilmeisesti menossa tänä Sunnuntaina jokainen. Jännitystä lisää paikallinen Vaajakosken liittymä kummallisten kaistojen ja kaistojen Puolalaisten kuskien kanssa. Niin, ja sen ruuhkan. Saa nähdä körötelläänkö tässä koko matka pääkaupunkiin ja vielä muutama kymmen kilometri pois päin. Keskinopeus on tällä hetkellä hurjat 6km/h.
Pietu
Timon lisäys: "Puolalainen liikenne: KELE!".
...ja Markuksen: "Tetristä autoilla!".
P.S. Edellinen liikennerinkula olikin vasta lämmittelyä. Ilmeisesti jostain viisivuotissuunnitelmasta jäi ylimääräsiä liikennevaloja, joten Puolassa niitä piti laittaa niitä myös ympyröihin.

Tuhansien Paalien Maa

Puolassa, peltojen keskellä huristaan. Vaikka eipä koko maassa taida sen kummemmin muuta maastoa olevan. Hieman on ehkä mäkiä enemmän, mutta kyllä keskisuomalaista vielä ahdistaa. Varsinkin kun vettä näkyy lähinnä joissa. Kirkkoja on täällä valtavasti ja iso osa on sellasia Taulumäkiä. Puola ei tosiaankaan ole turhan takia saanut mainettaan EU:n hengillisimpänä maana.
Syömässä käydessä jo piha oli täynnä kallista ja vielä kalliimpaa autoa. Tyylikkästi laitettiin auto henkilökunnan paikalle (ei valitusta) ja tilattiin suurinpiirtein kalleinta mitä listasta löytyi, alku- tai jälkiruokaa unohtamatta. Taisin maksaa noin 7e koko lystistä. Ehkäpä sitä on hyvä herkutella täälä ennemmin kuin vaikka Tanskassa.
Liikennekultuuri näyttää jatkuvan vähän siivompana kuin aiemmin, paitsi että täällä pitää ilmeisesti varoittaa lehmistä tiellä. Vielä ei onneksi ole sellaista vastaan tullut. Tiellä siis, kyllä niitä muuten riittää.
Pietu

Pimenevän Liettuan teiltä

Yhden päivän aikana neljä maata on lopulta suhteellisen hyvin kunnolle käyvä suoritus. Tämä teksti syntyy autossa, matkalla kohti ensimmäistä leirintäaluetta Kaunaksessa. Kello on 21.54 ja matkaa Kaunakseen vielä noin 120 km. Liettuan tiet olivatkin aiempia hidaskulkuisempia, ja Riikan kaupunkisuunnittelijoiden mielenkiintoinen oletus opastekylttien tarpeettomuudesta aiheutti pari ylimääräistä mutkaa. Nyt tunnelma on jo hiukan väsähtänyt reilun 400 kilometrin ajon jälkeen, mutta määränpää lähenee koko ajan. Huomenna edessä on vielä hiukan pidempi matka, mutta onpa ajoon käytettäviä tuntejakin enemmän.
Siitä Latvian liikennekulttuurista vielä pari sanaa. Aluksi hämmennystä aiheuttivat reilusti pientareen puolella ajelevat kuskit, mutta syy tälle selvisi pian: latvialainen käsitys ohituskelpoisesta paikasta poikkeaa radikaalisti länsimaisesta. Rekan ohi lähteminen mutkassa - ja risteyksen lähestyessä ja toisen auton vastaantullessa - ei ole latvialaiselle kuljettajalle missään määrin omituinen tempaus. Tällöin on todella varsin hyvä, että autot ajelevat ennemmin pientareella kuin keskiviivan vieressä. Kuljettajamme omaksui paikallisen kulttuurin kiitettävän nopeasti. Niin, ja Liettuassa ei voi tietää mikä on voimassa oleva nopeusrajoitus.
Muuten matka on sujunut rattoisasti hittilevyjä kuunnellessa ja lauleskellessa. Kuu paistaa nätisti ja auringonlaskukin oli kaunis, nyt maisemaa ei enää näe. Liettua on pimeällä kaunis, ja heinäsirkkojen kuorosiritys ihan oikeasti vaikuttavaa kuunneltavaa.

Edelliset kirjoitteli siis Timo eilisiltana. Sittemmin löysimme leirintäalueen keskeltä Kaunasin kaupunkia ja nukuimme teltoissa makoisat yöunet. Ylitimme juuri Puolan rajan ja pysähdyimme kun löysimme blogaustarkoitukseen sopivan verkkoyhteyden. Tänään olisi tarkoitus ajella Varsovasta vielä jokunen sata kilometriä eteenpäin. Evääksi hankimme Liettuasta jotain kummaa ja ruskeata virvoitusjuomaa joka maistuu siirapilta. Markus kuittaa.

Riika

Hyvät lukijat,

Olemme tänään nähneet Viron kauniin maan (pysähtymättä muuta kuin liikennevaloissa) ja tutustuneet Latvialaiseen (liikenne)kulttuuriin. Nyt olemme Riiassa paikallisessa etnisessä ravintolassa (Hesburger). Kohta lähdemme jatamaan matkaa suuntanamme Liettuan Kaunas. Via Baltica on hyvässä kunnossa ja reissu etenee ripeästi. Erityisesti Pohjalaisedustuksemme kokee olonsa kotoisaksi Baltian monotonisissa maisemissa.

Seurueen tuntoja tulkkasi Markus

Prologi Helsingistä

Hepskukkuu, lukijakunta. Avaanpa omaltakin osaltani sanaisen arkkuni, tiimimme kiireisenä edelläkävijänä vuoroni on tietenkin kolmantena? Olen siis täällä "albiinonuorten kesäleiriä", Assemblyä järjestelemässä Hartwall Areenalla. Viitisentuhatta tietokoneharrastajaa on siis sulkeutunut tänne jaffahalliin muutaman tuhannen koneen kanssa. Hullun hommaa, sanoo joku. Mutta nytkin yön sydämessä tunnelma on perin mielenkiintoinen, ja tapahtumaa on ollut mahtavaa olla järjestämässä - eiköhän tänne vain tule lähdettyä tulevinakin vuosina.

Reissun suhteen todettakoon, että auto (äiti-leasing) sekä pääosa seurueen tavaroista on tuolla Areenan parkkihallissa, josta hurautan aamulla viereiselle Pasilan asemalle seuruetta mukaan nappaamaan. Epäilisin, että tarkkailen Baltian maisemia huomenissa mahdollisesti seurueen vähiten virkein silmin, sillä nytkin osakseni on koitunut yövuoro. No, sen paremmin minua sitten illalla nukuttaa.

Ensimmäisiä matkapäiviä unisena mutta innostuneena odotellen,
Markus

Prologi Nastolasta

Kuten tunnettua, Eurooppa alkaa Nastolasta. Tiimimme on nyt yhtä kiireistä (jo Helsinkiin ehtinyttä) edelläkävijää lukuunottamatta majoittunut varsin vieraanvaraiseen bed-and-breakfast-tyyppiseen majoituspaikkaan ja harkitsee nukkumaanmenoa. Ensimmäisten päivien leirintäalueita on nyt kartoitettu, ihmetelty Google Mapsin ja painetun kartan antamien osoitteiden erilaisuutta ja hajoiltu jo valmiiksi seuraavan päivän aikaisen ylösnousun sekä noin 600 kilometrin ajomatkan vuoksi. Hyvältä näyttää siis.

Huomisen suunnitelmiin siis kuuluu siirtyä aamujunalla Helsinkiin, lautalla Tallinnaan ja siitä autolla Viron, Latvian ja lähes koko Liettuan läpi Kaunaksen lähistölle leirintäalueelle. Juurikaan emme siis ehtine Baltian maisemia ihastella, mutta näkeehän auton ikkunastakin jotain. Kysymyksiä aiheuttavat vielä ainakin autoon hankittava FIN-tarra sekä mahdollisuus hyödyntää modernia GPS-tekniikkaa. Eli siis jälkimmäisen osalta se, onko kyseistä mahdollisuutta vai ei.

Suuria kulttuurishokkeja emme ole toistaiseksi kohdanneet, mutta huominen siirtyminen pääkaupunkiseudulle voi olla jo herkimmille kohtalokas. Toivomme pystyvämme päivittämään blogia, mutta viimeistään sitten hiukan myöhemmin avaudumme matkailijoille suunnattujen internet-mahdollisuuksien surkeasta tasosta. Aika näyttää.

Tulevia päiviä mielenkiinnolla odotellen,
Timo
(muut selän takana naureskellen)

Mistä on kyse?

Hei! Olemme 5:n hengen porukalla lähdössä henkilöautoretkelle Keski-Eurooppaan. Matkalla ovat mukana Timo Aho, Elina Ahonen, Perttu Koivulahti Petteri 'alias Pietu' Palojärvi ja Markus Vuorio. Saimme kuin saimmekin yhteen henkilöautoon mahtuvan joukon. Halukkaita osallistujia matkalle olisi ollut enemmän, mutta osa suostui jäämään pois kun emme onnistuneet saamaan minibussia tai matkailuautoa kovin edullisesti. Matkamme alkaa Helsingistä lauantaina 8.8 kun lautta vie meidät Tallinnaan. Markuksen ollessa valmiiksi Helsingissä, me muut menemme Elinan kotipuoleen Nastolaan perjantaina, josta on kätevämpi ehtiä aamun lautalle. Tallinnasta jatkamme Baltian maiden ja Puolan halki Tsekkiin, josta palaamme Saksan, Tanskan ja Ruotisin kautta takaisin Suomeen. Suunniteltuja käyntikohteita ovat mm. Auschwitzin keskitysleiri Etelä-Puolassa ja Wittenberg Itä-Saksassa, paikka jossa Martti Luther naulasi aikanaan teesinsä. Tarkemman reitin, jossa suunnitellut yöpymispaikat ovat myös merkitty löydät yllä tämän linkin takaa. (Maarianhaminassa emme käy vaan yö se kuluu Ruotsin lautalla niillä paikkeilla.) Muuten kaikki yöt on tarkoitus viettää leirintäalueilla.
Tätä blogia on tarkoitus päivittää reissun aikana päivittäin ja tätä kautta voi seurata matkamme etenemistä. Tässä vaiheessa pari päivää ennen reissun alkua, käytännön asiat mietittynä, kaikki alkaa olla viimeisiä pakkailuja ja Helsinki-Tallina lautan lähtöä vaille valmista reissun alkamista varten.

Perttu