Inside Reissupoppoo

Jõgi.
"Duck!"
"Hyvää puolalaista keskitasoa."
"Apinat!"
"Lapinpoltttajat!"
"Kaikkea se saksalainen keksii."
"Onhan tää hieno paikka, mutta ei tää mikään Kuokkala oo."
"I see."
Tipi Sorsa.
"Heppa! - Piste mulle!"
"x on paska maa." (x≠Tsekki)
"Porukkaa on ku Tikan torilla."
"Voihan Venäjä!/Tanska!/Saksa!/Varsova!"
"Paikallinen Ideapark."
"Nyt mä näkisin, että..."
"Tak."
"No smoking in the Internet, please!"
Musta reikä.
Zwolnij! Uwaga! Fotoradar.
Stressinhallintaan idän ruuhkissa: Regina Spector - Hotel Song repeatilla.
"Tuntumalla."
"Elinan jalka."

Suomessa!

Olihan tässä jo ajettukin. Mukavaa, että kilometrit kuluvat vaikkei kukaan aja. Nukuttiin siis laivassa, vaikka Maariannhaminan Tärinä meidät herättikin. Ilmeisesti jostakin siinä maksaa kun kalliimman hytin ottaa. Ennen nukkumaanmenoa kävimme pikaisesti tax-freessä pyörimässä. Matkan aikana mystisesti tilavammaksi muuttunut takakontti sai silloin hieman lisää täytettä. Emme kuitenkaan voi näissä tilarajoituksissa toteuttaa matkalipussa lukevaa kehotusta: "Kannattaa ostaa suurin sallittu määrä!". Iltapalaa syödessä katselimme MM-kisoja EuroSportilta, ruotsiksi. Juho tietää mistä puhuu: Antsaa oli ikävä.
Nyt ajamme Turussa kotoisissa tunnelmissa. Sää on ihana, vettä tulee ja taivas on harmaa, horisontista horisonttiin. Liikenne sujuu tuttuun piittaamattomaan ja joustamattomaan tapaan. Ympyröissä ei käytetä vilkkua vaseempaan, eikä kukaan ole edes laittanut sinne valoja. Jopa opasteita löytyy, nyt kun on vähemmän vaaraa eksymiseen.
Puhetta oli, että tehtäisiin tänään puurot ja pannukahvit trangialla niin kuin monena muunakin aamuna, mutta sade taitaa sulkea sen pois. Katsellaan siis josko tien vierestä löytyisi ABC ja sieltä aamupalaa.
Nyt se löytyikin.
Blogasi Pietu.

Tukholma

Huhhei, kotona jo melkein. Olimme yötä Kansanlähetyksen ihastuttavassa Finspångin lähetyskodissa, jossa pääsimme saunomaan ja nauramaan varsin hilpeästi enemmän ja vähemmän huvittaville aiheille. Kuivan selostuksen saattelemana saimme myös todistaa Boltin uutta satasen ennätystä. Lähdimme puolen päivän maissa rauhalliseen tahtiin ajelemaan kohti Tukholmaa. Täällä olemme käyneet syömässä ruokaa ja jäätelöä, ja kahdeksan jälkeen lähtisi lautta kohti koto-Suomea. Nyt pitäisi vielä tovi "jöörata" jotain.

Pikaisesti kävelykadun varrelta kirjoitteli Markus

Joku huijaa.

Pääsimme sillan yli turvallisesti Ruotsin puolelle Malmöön eilen illalla ja löysimme vaivoitta vandrarhemiin eli siis hostelliin (kun nyt sain suomenkielisen vastineen vierestäni). Siellä ilmeni, että netistä löytyneet tiedot aukioloajasta eivät pitäneet täysin paikkansa, joten pidimme turhaan kiirettä Köpiksestä Malmöön. Vastaanottotiskin takana oli vallan hauska setä, joka puhui sujuvasti englantia ja selkeästi ruotsia. Useammalla kielellä sekaisin kommunikonti on ehdottomasti ollut tämän reissun mielenkiintoisimmista puolista. Setä kuitenkin järkytti meitä suuresti kertomalla, ettei Saksassa saamillamme Youth Hostel -korteilla ole mitään virkaa Ruotsissa, sillä ne ovat vanhoja. Nice. Noh, yölle tuli hieman ajateltua enemmän hintaa, mutta eipähän tarvinnut nukkua märässä teltassa.

Käytimme illan kaupungilla kävelyyn ja ruokailemiseen. Malmön kadut olivat täynnä porukkaa jonkin ihme festivaalin takia, mistä johtuen eteneminenkin oli hidasta. Yöelämää emme kuitenkaan jaksaneet jäädä ihmettelemään sen kummemmin, sillä edeltävän yön vähiksi jääneet unet painoivat jokaisella tuntuvasti. Sänkyyn päästyäni nukahdinkin melkein samantien. Se taisi olla ensimmäinen kerta koko reissun aikana. Aamulla sai taas todistaa ruotsalaisrakentamisen fiksuutta suihkussa käydessä. Lattia oli täysin tasainen ja vesi virtasi lattialla minne lystäsi. Käyhän se niinkin.

Aamupalan teimme itse vieraskeittiössä, sillä valmiista aamupalasta maksaminen olisi tuonut 6 euroa lisää hintaa jokaisesta nälkäisestä ruokailijasta. Tavoitteena on edelleenkin pitää kustannukset mahdollisimman pieninä, vaikkakin viime päivinä majoitus on vienyt aiottua enemmän. Aamupalan ja siivoamisen jälkeen poikkesimme tarkistamassa Malmön valloittavan arkkitehtuurisen nähtävyyden Turning Torson, ennen kuin jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Nyt olemme moottoritiellä, joka vie Tukholmaan, mutta tämän päivän etappimme on kuitenkin Finspång, jossa olisi tarkoitus viettää seuraava yö.

Pakko vielä sanoa, kuinka hassua viime päivinä on ollut, kun olemme käyneet kaupungeissa, joissa minä olen käynyt vuosi tai pari sitten. En olisi uskonut, että palaisin niihin näinkin nopeasti. Berliini, Köpis ja Malmö eivät ole muuttuneet suuremmin sitten viime näkemän. Olen kuitenkin omassa elementissäni täällä Ruotsissa, siitä ei pääse mihinkään.

Ajatuksia heitteli Elina

Kööpenhaminassa

Yöllisen märässä teltassa heräämisen ja lyhyiden yöunien jälkeen jo nyt iltapäivästä voi todeta vanhan kliseen ajan kultaamista muistoista varsin paikkansa pitäväksi. Näin jälkeen päin se oli jopa hauskaa. Ilman sitä tämä reissu olisi ollut paljon kuivempi. Kirjaimellisesti. Pääsimme myös pesemään pyykkiä. Leiripaikkamme oli vain parin minuutin päässä Pohjanmeren rannikosta ja ennen Köpikseen lähtöä pyörähdimme dyyneillä. Hinnat Tanskassa ovat varsin korkeat. Eilisen lisäksi vahvistusta tälle saatiin ruokapaikassa matkalla Köpikseen sekä juuri nyt Köpiksen keskustassa kivassa kahvilassa nauttimamme pirtelöt, joista panimme merkille että Puolassa syömämme herkullinen pihviateria oli näitä pirtelöitä halvempi. Yhden ison sillan yli jo tulimme ja toinen on edessä kun yötä siirrymme viettämään Juutinrauman-salmen itäpuolelle Malmöön. Erityisen innolla tämän sillan lisäksi odotamme myös ennen siltaa olevaa tunnelia salmen alitse. Ainakin kirjoittaja odottaa..
-Perttu

Kirottua!

Tämä Tanskan maa ei ole oikein kiva. Löysimme illalla leirintäalueen melkein meren rannalta ja pystytimme teltat varsin tyytyväisenä. Ensimmäiset pisarat putoilivat ryhtyessämme nukkumaan, ja yöllä alkoikin sitten sataa kunnolla. Telttojen katot pitivät vettä arveltua paremmin, mutta alle kerääntynyt lammikko ei sitten pysynytkään ulkopuolella. Unihalut loppuivat lopullisesti viiden jälkeen, osa porukasta taisi herätä reilusti aikaisemminkin. Nyt on menossa huoltotauko camping-alueen tv-tuvassa makuupusseja, -alustoja ja vaatteita kuivatellen. Kuten asia ytimekkääsi ilmaistiin: "fuck!" Toisaalta todettiin myös, että "näin syntyy muistoja".
Eilisiltana hintatason herättelemä näkemys Tanskan excursion pituuden minimoinnista sai heikoista sääoloista, kammottavasta korvikekahvimaidosta ja kummasti toimivasta pyykkikoneesta uutta pontta, joten suunnistanemme Svea-mamman suloiseen syliin moottoritienopeudella.
Sydäntään vuodatti Markus

Kruunuja, kruunuja

Ja niin olemme edenneet reissussamme siihen vaiheeseen, että Keski-Eurooppa on vaihtunut Pohjoismaihin. Edellinen yö meni varsin mukavasti peltojen keskellä sijainneella hollantilaisomistuksessa olevalla leirintäalueella, erityisesti illan kirkas tähtitaivas teki suuren vaikutuksen. Erikoisuutena mainittakoon kuitenkin, että sekä suihkun että järvessä uimisen erillinen maksullisuus tuntui hiukan omituiselta.
Tänään olemme sitten ajelleet pitkin Pohjois-Saksan suurempia ja pienempiä teitä noin joka toisen saksalaisen autonomistajan kanssa. Ruuhkista huolimatta onnistuimme löytämään jostakin pikkukaupungista varsin idyllisen paikallisen kahvilan, joka hyvien tuotteidensa lisäksi ansaitsee maininnan myös vessaan johtavan kahdessa kerroksessa kulkevan labyrinttinsä ansiosta. Hämmentävää.
Lopulta ylitimme siis kuitenkin rajan, ja saavuimme Tanskanmaalle. Jotain mätää täällä kerrotaan olevan, ja ainakin näin Itä- ja Keski-Euroopan jälkeen se jokin tuntuu olevan hintataso. Toistakymmentä euroa pizzasta ja juomasta sekä leirintäalueita mainostavan lehtisen ilmoittama 30 euron telttamaksu alkaa vahvasti kallistaa mielipiteitä siihen suuntaan, että yksi yö Tanskassa tulee riittämään ennen rakkaaseen länsinaapuriimme siirtymistä. Toivottavasti löydämme edullisempia leirintäalueita kuin nuo esitteessä olleet, tai sitten koitamme keksiä jotain improvisoituja vaihtoehtoja. Mikähän lienee jokamiehenoikeuksien tunnettuus täälläpäin?
Pohdiskeli ja raportoi Timo. (14.8. klo 20.55)
P.s. Maksuttomien (tai kohtuuhintaisten ja löydettävissä olevilla maksupisteillä varustettujen) wlanien etsiminen on Prahan jälkeen muuttunut melkoisen tuskaiseksi tehtäväksi, eivätkä päivitykset siksi tule aivan reaaliajassa. Pahoittelemme tätä.